Raaka-aineiden hinnanmuodostus
Useimmilla raaka-aineilla hinta muodostuu kahdella markkinalla, jotka ovat spot- ja johdannaismarkkina. Spot markkinan nimi tulee sanoista on the spot eli paikan päällä. Tällä viitataan pääasiassa fyysiseen kaupankäyntiin eli esimerkiksi tuottajien ja jalostajien välisiin suuriin transaktioihin, joissa fyysinen raaka-aine vaihtaa omistajaa.
Johdannaismarkkina puolestaan muodostuu pääasiassa suojaajista ja spekuloijista. Suojaajat ovat pääasiassa tuottajia, jotka pyrkivät tasoittamaan tuotannosta saatavia kassavirtoja, rajoittamalla riskiä, mutta samalla rajoittamalla potentiaalista tuottoa. Spekuloijat puolestaan pyrkivät ennustamaan raaka-aineiden tulevaa hintaa ja tekemään voittoa. Spekuloijat voivat perustella sijoituspäätöksiään samalla tavalla kuin osakesijoittajat eli esimerkiksi fundamenteilla tai teknisellä analyysillä. Valtaosassa raaka-aineista johdannaismarkkinat ovat varsinaista spot markkinaa huomattavasti suuremmat, sillä spekulointiin liittyy usein suuri velkavipu, joka paisuttaa markkinoiden kokoa. Myös raaka-ainesijoittamisessa tulee huomioida valuuttakurssien muutosten vaikutus tuottoihin ja tappiohin.
Miksi sijoittaa raaka-aineisiin?
Salkun hajauttaminen
Yksi suurimpia syitä raaka-ainesijoittamisessa on sen tarjoama hajautus sijoittajan salkkuun. Globaalissa maailmassa eri maiden osakemarkkinat ovat entistä vahvemmin linkittyneet, mistä johtuen osakemarkkinat ympäri maailman liikkuvat usein samassa tahdissa päivästä toiseen. Jos Yhdysvalloissa päivä on ollut nousujohteinen, yleensä Aasian osakemarkkinat avaavat hienoiseen nousuun ja sama toistuu Euroopassa. Tätä “rytmikkyyttä” kuvataan usein sanalla korrelaatio. Toisin sanoen kansainvälisten osakemarkkinoiden korrelaatio on yleensä vahva. Osakemarkkinoiden linkittyneisyys tarkoittaa sitä, että myös pelko liikkuu usein tehokkaasti maasta toiseen, mikä näkyi 2018 loppuvuodesta kun osakemarkkinoilla panikoitiin ympäri maailman. Tästä syystä jokaisen sijoittajan salkussa olisi mahdollisesti hyvä olla myös vaihtoehtoisia sijoituksia, joiden korrelaatio yleiseen osakemarkkinaan on pieni. Tällaisia omaisuusluokkia ovat esimerkiksi joukkovelkakirjat, asunnot tai raaka-aineet.
Inflaatio
Toinen syy sijoittaa raaka-aineisiin on raaka-aineiden tuoma inflaatiosuoja. Inflaatio tarkoittaa yksinkertaistettuna kuluttajahintojen nousua, johon raaka-aineiden hinnoilla on selvä yhteys – vahva korrelaatio. Kun raaka-aineiden hinnat nousevat, tuotantokustannukset yleensä kasvavat ja lopulta myös kuluttajien käyttämät lopputuotteet kallistuvat. Sijoittamalla raaka-aineisiin, sijoittaja voi pyrkiä hyötymään inflaatiosta.
Trendit
Myös buumit voivat tarjota hyviä sijoitusmahdollisuuksia raaka-aineissa. Viime aikoina sijoitusmaailman puhutuimpia raaka-ainebuumeja ovat olleet litium, palladium, tukkipuu sekä sinkki. Trendit kuten sähköautojen yleistyminen ovat ajaneet litiumin hintaa ylös jo usean vuoden ajan. Palladiumin hinta puolestaan on kohonnut puolessa vuodessa yli 70%, sillä markkinoilla liikkuu huhua fyysisen metallin heikosta saatavuudesta. Raaka-aineet voivat tehdä isoja liikkeitä lyhyissä ajoissa, mitkä tarjoavat myös sijoittajille mahdollisuuksia tehdä suuria voittoja lyhyissä ajoissa. On kuitenkin syytä muistaa, ettei markkinoilla ole tarjolla ilmaisia lounaita ja samalla myös riskit voivat olla suurempia. Raaka-aineesta riippuen päivittäiset liikkeet voivat olla useita prosentteja suuntaan ja toiseen.
Erityisosaaminen
Näiden syiden lisäksi ja samaan tapaan kuin osakkeissa, raaka-ainesijoittamisessa on mahdollista hyödyntää omaa asiantuntemusta. Mikäli sijoittajalla on kokemusta esimerkiksi kaivosteollisuudesta tai maataloudesta, voi hän hyödyntää erityisosaamistaan sijoittamalla niihin raaka-aineisiin, joiden hinnanmuodostuksen syy-seuraussuhteet on hänelle entuudestaan tuttuja. Tässä tapauksessa toki myös kyseisen alan osakkeet voivat olla hyvä vaihtoehto sijoittajalle, mikäli nämä yhtiöt ovat hänelle tuttuja. On kuitenkin tärkeää muistaa, etteivät nousevat raaka-ainehinnat ole aina välttämättä yhtiöille eduksi. Kun raaka-aineiden hinnat nousevat, myös tuotantokustannukset nousevat, mikä vaikuttaa suoraan yrityksen myynnin katteisiin. Raaka-aineisiin suoraan sijoitettaessa, sijoittaja ei kanna yhtiökohtaista riskiä. Yhtiö voi pahimmassa tapauksessa mennä konkurssiin, jolloin osakkeista tulee arvottomia. Sen sijaan on erittäin epätodennäköistä, että tietyn raaka-aineen kysyntä lakkaisi täysin, jolloin kyseisestä raaka-aineesta tulisi täysin arvoton.
Mihin raaka-aineisiin voi sijoittaa?
Kuten jo edellisessä kappaleessa mainittiin, sijoittajat voivat sijoittaa kaivosraaka-aineisiin kuten kultaan, rautamalmiin tai kupariin, sekä maatalousraaka-aineisiin kuten vehnään, kahviin tai vaikka soijapapuihin. Raaka-ainesijoittajalle on tarjolla lukuisia vaihtoehtoja ja samaan tapaan kuin osakkeissa, joillain raaka-aineilla käydään enemmän kauppaa kuin toisilla. Raaka-aineista öljy, maakaasu, kulta ja kupari ovat sijoittajien suosimia. Tästä johtuen näillä raaka-aineilla on yleensä hyvä likviditeetti eli markkinoilla käydään paljon kauppaa. Raaka-ainesijoittajan vaihtoehdot eivät toki rajaudu näihin vaihtoehtoihin, vaan sijoitustuotteita löytyy aina tukkipuusta perusmetalleihin, kaakaoon, sokeriin ja jopa lihatalouden tuotteisiin kuten kanansiipiin. Jos keksit raaka-aineen, sille on todennäköisesti markkinat. Raaka-ainesijoittajalle vain taivas on rajana.
Aivan kuin osakkeissa ja sijoittamisessa yleisesti, raaka-ainesijoittajan on syytä perehtyä kohdeosuuteen ennen sijoituspäätöksen toteuttamista. Mitkä ovat kuparin kysyntään ja tarjontaan vaikuttavat tekijät? Miten teknologian parantuminen vaikuttaa öljyn kysyntään tulevaisuudessa? Voidaanko vehnän kulutusta korvata jossain määrin ohralla, mikäli vehnän hinta kallistuu liikaa? Raaka-aineissa muuttujia on yhtä paljon kuin osakkeissa, mutta pitkällä aikavälillä kysyntä ja tarjonta ohjaavat raaka-aineiden hintoja.
Miten raaka-aineisiin voi sijoittaa?
Raaka-ainesijoittaminen koetaan usein vaikeasti lähestyttäväksi, mikä johtuu pitkälti siitä ettei aiheesta ole kirjoitettu yhtä paljon kuin osake- tai asuntosijoittamisesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että raaka-ainesijoittaminen olisi jotenkin erityisen vaikeaa. LYNXillä raaka-ainesijoittamisesta on tehty yhtä helppoa kuin osakesijoittamisesta ja kaikki samat sijoitustuotteet löytyvät myös helppokäyttöisestä LYNX+. Sijoittajalla on valittavanaan huomattava määrä sijoitustuotteita, joihin perehdyn seuraavaksi.
ETF:t
Suurimpiin raaka-aineisiin on tarjolla suoria ETF:iä, jotka seuraavat esimerkiksi öljyn, kullan tai kuparin hintaa. Mutta hetkinen, eivätkös suurin osa ETF:istä ole nykyisin suomalaisen yksityissijoittajan tavoittamattomissa? Pitää paikkansa. Suurin osa maailman ETF:istä on yhdysvaltalaisia, jotka ovat nykyisen EU lainsäädännön puitteissa yksityissijoittajilta kiellettyjä. Onneksi täsmälleen samoja tai vastaavia ETF:iä voi ostaa myös Euroopan pörsseistä, kuten Lontoon LSE:stä tai Saksan IBIS-pörssistä, joihin LYNX tarjoaa pääsyn sekä kilpailukykyiset välityspalkkiot. Voit lukea lisää yhdysvaltalaisista ETF:istä Euroopan pörsseistä.
Osa sijoittajista ei halua ottaa kantaa yksittäisiin osakkeisiin, mutta haluavat osallistua laajaan osakemarkkinaan ja sama pätee raaka-ainesijoittamiseen. Tätä kutsutaan indeksisijoittamiseksi. Samaan tapaan kuin osakkeissa, myös raaka-ainesijoittajille on tarjolla erilaisiin raaka-aineindekseihin sidottuja ETF:iä, jotka seuraavat kyseisen indeksin tuottoa. Mikäli sijoittaja uskoo esimerkiksi inflaation nousevan yleisellä tasolla tai jos sijoittaja haluaa vain hajauttaa salkkuaan osakkeiden ulkopuolelle, voivat raaka-aineindeksi ETF:t olla hänelle hyvä vaihtoehto.
Johdannaiset
Johdannaiset ovat kansainvälisesti suosituimpia sijoitustuotteita raaka-ainesijoittajien keskuudessa ja kuten jo mainitsin aiemmin, futuurit ovat osa raaka-aineiden hinnanmuodostusta. Futuurit ovat kuitenkin kohtalaisen vaativia tuotteita. Futuurit ovat kooltaan suuria ja tarjoavat sijoittajalle merkittävää vipua mikä myös tarkoittaa, että sijoittaja voi hävitä enemmän kuin mitä alun perin sijoitti. Lisäksi futuurikauppaan liittyy marginaalin käyttö. Näistä syistä futuurit eivät sovellu jokaisen yksityissijoittajan salkkuun. Mikäli olet kuitenkin halukas oppimaan lisää futuureista, olen kirjoittanut erillisen artikkelin futuurisijoittamisesta.
Investointipankit kuten Citigroup ja Commerzbank ovat kuitenkin tuoneet markkinoille viputuotteita, kuten minifutuureita sekä Bull & Bear-sertifikaatteja, jotka ovat suunnattu nimenomaan yksityissijoittajille. Samaan tapaan kuin ETF:illä, viputuotteiden kohdeosuutena voi olla joko yksittäinen raaka-aine tai indeksi ja toisin kuin futuureissa, sijoittajan riski on rajattu sijoitettuun pääomaan. Viputuotteet ovatkin nostaneet viime vuosien aikana suosiotaan varsinkin suomalaisten yksityissijoittajien keskuudessa. Yksi ensimmäisistä artikkeleistani LYNXillä käsitteli juuri näitä viputuotteita.
Raaka-aineet tarjoavat suojaa inflaatiolta, sekä hajautusta sijoittajan salkkuun. Lisäksi raaka-ainesijoittamisessa voi hyödyntää omaa erityisosaamistaan ja saada merkittäviä tuottoja lyhyessä ajassa. Sijoittajilla on nykyään monia tapoja sijoittaa raaka-aineisiin ja sijoitustuotteiden lisääntyessä raaka-ainesijoittaminen on tullut tutuksi yhä suuremmalle osalle sijoittajista. Facebookissa onkin nykyään raaka-aineisiin keskittynyt sijoituskerho.
Mikäli sinulla on kysyttävää raaka-aineista tai sijoittamiseen liittyvistä asioita, voit olla yhteydessä asiakaspalveluumme.
Onko mielessäsi sijoittamiseen liittyvä aihe, josta haluaisit meidän kirjoittavan artikkelin? Otamme mielellämme vastaan ehdotuksia sähköpostitse osoitteeseen info@lynxbroker.fi!
